Kivikon linnoitukset

 

Kivikossa historiallinen tykkitie kulkee rinnakkain
uuden väylän kanssa.

Käväisin polkupyörällä naapurissa eli Kivikossa, jossa myös on jäljellä vanhaa linnoitusketjua. Oikea paikka löytyikin helposti ajamalla Kivikonlaitaa pitkin melkein niin kauan kuin pyörätietä riitti. Sitten siirryin ulkoilureitille, jossa sai onneksi myös pyöräillä, ja kivetty tykkitie tuli vastaan lähestulkoon heti.

Mäeltä aukesi hieno näköala Malmin lentokentän suuntaan.

Korkealta kalliolta löytyi juoksuhautoja, samoin viereisestä metsästä. Yhteensä niitä oli kilometritolkulla. Suurin osa oli käveltävässä kunnossa. Pakko kadehtia: roskaaminen oli minimaalista, eikä graffitejakaan ollut montaa.

Metsän siimeksestä löytyi linnoitusketjuun kuuluva luola, jonka betoniseinät olivat houkutelleet taiteilijat paikalle. Lähempi tutustuminen luolaan jäi, koska sen pohja oli veden peitossa, eikä jalassa sattunut olemaan kumisaappaita.

Luolassa oli omanlaisensa tunnelma: katosta tipahteli hiljaksiin vesipisaroita, ja kallioseinämät olivat varanneet sen verran kylmyyttä, että hengitykseni höyrysi. Jännä paikka.

Malmilla tulee äitiä ikävä

"Menepä bussiin Malmilla tai puhumattakaan junasta. Kyllä tulee äitiä ikävä."

"Ei siellä huvikseen liiku. Tulkoot tuttavani meille kylään, sinne en lähde."

"Palvelut silti Malmin juna-aseman seutuvilla. Se meno siellä ja tässä lähellä on uskomatonta! Joka kerta siellä on nisti heilumassa, paikka täynnä puliukkoja, eilen näin lapsen kanssa kun asemalaiturilta kärrättiin naama veressä olevaa alkoholistiäijää ambulanssiin. Se mesta on täynnä sekopäitä, käytettyjä ruiskuja löytyy penkkien vierestä jne."

Nämä poiminnat ovat Vauva-lehden keskustelupalstalta. Tosin siellä oli melkein yhtä paljon Malmia puolustavia kommentteja, mutta aika karmeana paikkana tämän jotkut näkevät.

Yhteiskunnassamme ikävä kyllä on niitä, joilla menee tosi huonosti. Rappioalkkiksia ja narkkeja on olemassa, se on tosiasia. Heitä ei voi määrätä pysymään neljän seinän sisällä, koska meidän ns. normikansalaisten mielestä he näyttävät ja haisevat pahalta. Eri asia tietysti on, jos he käyttäytyvät uhkaavasti tai väkivaltaisesti.

Oma kokemus näistä ryhmistä täällä on, että ne pysyttelevät omissa oloissaan ja piireissään. Minulta ei ole kertaakaan tultu edes pummaamaan tupakkaa. Jäätelökioskin jonossa viime kesänä muuan juoppo hyräili vaunuissa olevalle lapselleni tuutulaulua, se hymyilytti.

Mitä tulee Malmin asemanseutuun, niin mielestäni se on kuin Helsingin päärautatieasema pienoiskoossa. Monenlaista kengänkuluttajaa on liikkeellä. Suurin osa on kuitenkin tavallisia ihmisiä matkalla töihin ja muille asioilleen.

Jos Malmin assa olisi oikeasti hirveä ja vaarallinen paikka, tuskin siellä mummot istuisivat kutomassa :)

Malmin asema by night.

Linnoitusten Malmi

Yle kehottaa ihmisiä ilmiantamaan sodan jälkiä Suomessa. 

Malmilta on kartalle ilmoitettu mm. Tullivuorentie ja Ormusmäki. (Malmin poliisitalonkin on joku laittanut ilman sen kummempaa selitystä, jota ainakin minä jäin kaipaamaan...?)

Tullivuorentien juoksuhautoihin ja korsunjäänteisiin törmäsin sattumalta toissa syksynä, kun könysin metsäiselle mäelle kypsien vadelmien perässä.

Polkuja seuraamalla linnoituksen jäänteet löytyvät vaivattomasti. Mitään opasteita ei ole paikalla, niin kuin ei ilmeisesti muissakaan vastaavissa kohteissa Helsingissä. 

Tullivuorentien metsiköstä.

Kaikenlaista roinaa ja jonkin verran spreijauksia on näissäkin kauniisti sammaloituneissa rakenteissa, mutta Ormusmäkeen verrattuna ne ovat huomattavasti "luonnontilaisempia".

Pääkaupunkiseudun linnoitusketjusta kerrotaan mm. tällä Museoviraston sivustolla. Ensimmäisen maailmansodan aikaan rakennettujen linnoitusten jäänteitä on Espoon, Vantaan ja Helsingin alueella sekä mantereella että saaristossa.
Linnoitukset suojeltiin vasta vuonna 1971, joten niistä ehdittiin tuhota suuri osa uudisrakentamisen tieltä.

Maitohorsma kukkii juoksuhaudoissa.

Lähellä junarataa Ala-Malmin puolella sijaitsevat Ormusmäen linnoitukset on louhittu kallioon. Paikalle pääsee parhaiten Teerisuontieltä Malmin Konsulttikeskuksen sisäpihan kautta. Mäelle vievät sieltä metalliset rappuset, jotka yhtä askelmaa lukuun ottamatta olivat ehjätkin.
Kallion sisään on louhittu suuria luolia, joiden sisäosiin änkemiseen ei oma rohkeus riittänyt.




Linnoitusmäen kunto oli aika lailla murheellinen. Tyhjää kaljapurkkia ja muuta roskaa oli pilvin pimein, ja maa oli lasimurskan peitossa. Voi tietysti ajatella, että räikeillä väreillä spreijatuissa satavuotiaissa muureissa näkyvät eri aikakausien kerrostumat, mutta mutta... Itse ihmettelisin linnoitusrakentamisen historiaa mieluummin ilman näitä moderneja "koristuksia".

 
Markku Saaren tekemältä hienolta Ormusmäki-sivustolta löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa ja valokuvia, myös luolien sisältä.

Kaino toive: menkää muualle grillaamaan!

Tästä keskeisellä paikalla sijaitsevasta komeasta linnoitusmäestä saisi hienon historiallisen käyntikohteen, mutta se vaatisi roppakaupalla siivousta ja raivausta. Graffiteja tuskin tuollaisesta huokoisesta vanhasta betonista saa pois enää millään ilveellä...?
Käykää ihmiset Ormusmäellä, ennen kuin kaiken maailman rillaajat ja töhrystelijät ovat mustuttaneet, murentaneet ja värittäneet loputkin rakenteet.

Edelleen kaputt

Malmin Novan hissi ei toimi vieläkään. Nyt oli sitten ilmestynyt lappuun ihan selitystäkin - rikkoutunut komponentti - ja arvio siitä, miten kauan hissi on vielä poissa pelistä. Lapussa on myös tuollainen iloisesti hymyilevä naisihminen, joten eihän tässä mitään hätää.

Sitä paitsi niin rollaattorivanhukset kuin vaunukansa on jo näemmä oppinut keikkumaan liukuportaissa härveleittensä kanssa. Ikävä vaan, jos joku siellä menee myränmärän.

Miksiköhän ketään - esim. ostoskeskuksen kauppiaita tai HSL:ää - ei kiinnosta laittaa rikkinäisen hissin oheen opastetta, mistä lähin toimiva hissi löytyy?
Sehän ei arkisin päiväsaikaan ole sen kauempana kuin muutaman metrin päässä vastakkaisella seinällä olevasta ovesta. Tosin se hissi vie kadunvarteen, josta joutuu kiertämään takaisin ostoskeskukseen. Lähempänä se kuitenkin on kuin Cittarin hissi.

Kyllä joku vanhus ne sieltä kerää

Toivottavasti mehu maistui. Prkl.

Iltalehti kirjoittaa tänään Helsingin roskaongelmasta. Uutisessa kerrotaan, että puistojen siivoukseen palaa vuosittain 2,5 miljoonaa euroa verorahoja. Sellaiselle rahaläjälle löytyisi varmasti muutakin käyttöä kaupungin budjetissa.

Metrossa ollut kuvakooste kaljakellunnan jäljistä Vantaa-joella loksautti leuat. Vielä viime viikolla Tapaninvainion uimaranta oli suuresta käyttäjämäärästä huolimatta niin siisti, että siellä saattoi pikkuipanakin huoletta leikkiä hiekalla ja rantavedessä. Sitten tulivat kaljaurpot ja jättivät jälkeensä älyttömän siivousurakan.

Somessa kiertänyt klassikko.

Joka vuosiko ne kyhäävät uusia tuollaisia lauttoja (jotkut näyttivät siltä, että niiden rakentamisessa on nähty oikein vaivaakin) ja ostavat uusia kumiveneitä, jotka sitten riittävästi kelluttuaan / kaljan loputtua hylkäävät, kun on niin kiire rantaan ja baariin? Joillakin on tähänkin maailmanaikaan vielä liikaa aikaa ja rahaa.

Jos joku ilkeää ehdottaa, että moinen possuttelu kielletään, niin johan alkaa itkeminen kukkahattutädeistä ja -sedistä ja holhousyhteiskunnasta, jotka kaiken ilon pilaavat.

Kuolleiden kaupunki

Malmin hautausmaa on kooltaan peräti 65 hehtaaria. Tervejalkainenkin kulkija kävelee siellä helposti jalat altaan, joten en ihmettele hautausmaalla risteilevillä teillä suhaavia takseja, joista nousee ikäihmisiä.

Wikipedia tietää kertoa, että kyseessä on toiminnallisesti Suomen suurin hautausmaa: 2000 hautausta joka vuosi. Yhteensä Malmille on haudattu jo noin 200 000 ihmistä, suuren suomalaisen kaupungin verran.
Kaupungillinen kuolleita. Kuolleiden oma kaupunki, niin kuin vaikka Père-Lachaise. Ja niin kuin tuo pariisilainen hautausmaakin, sopii Malmikin turistikohteeksi ainakin suomalaiselle.

Joku oli jättänyt Peltsin hautakivelle aurinkolasit.

Malmilla ei ole taiteilijakukkulaa niin kuin Hietaniemessä, mutta taiteilijoita ja muita merkkihenkilöitä kuten poliitikkoja ja urheilijoita on saatettu sinne viimeiseen lepoon iso liuta.

Helsingin seurakuntien sivuilta löytyvän listan avulla löytää oman pyhiinvaelluskohteensa helposti - siis sitä kävelyä lukuunottamatta.

Wikipediassa on pitempi lista Malmille haudattuja, mutta siinä ei luonnollisestikaan ole mukana paikkatietoja. Ja listan hänniltä saa muuten sen käsityksen, että tanssija Julia Tukiainen olisi haudattu fasismin vastustajien yhteishautaan vastarintamiesten ja desanttien seuraksi - tuskinpa sentään.

Olavi Virran hauta tuli vastaan sattumalta.

Malmin hautausmaata voi suositella käyntikohteeksi mm. Suomi-filmien  (Ansa Ikonen, Tauno Palo, Kauko Helovirta, Irma Seikkula, Reino Valkama, Oke Tuuri) ja varhaisen Suomi-iskelmän ystäville (Tapio Rautavaara, Laila Kinnunen, Olavi Virta).

Bobrikovin ampujan Eugen Schaumanin
muistomerkki on tällainen kivikökkö.

Kuolleet matkustivat aikoinaan viimeiseen lepopaikkaansa junalla. Sittemmin kiskot on purettu, mutta asemarakennus on vielä olemassa. Samoin Museoviraston suojelema vesitorni.

Eläviä varten kuolleiden kaupungilla on tarjolla Fazerin lounasravintola. Saatan erehtyäkin, mutta luulen, ettei kovin monella hautausmaalla ole omaa ravintolaa.

Niin ja niitä söpöjä oravia ei kuulkaa sitten saa ruokkia, ettäs tiedätte. (Ovat kyllä sen verran pontevassa kunnossa, että joku niitä salamuonittaa.)

Kita kiinni, Heikki

Älkää muuten ikinä uskoko, jos asunnon esittelijä väittää, ettei läheisestä baarista tule juurikaan meluhaittaa. Kyllä tulee, ainakin näillä keleillä, kun tuuletusikkunoita on pakko pitää auki. Juottolan edessä kiljutetaan autonrenkaita ja huudatetaan kasaridiskoa, selvitetään välejä kämättävän vaimokkeen kanssa ja raivotaan taksikuskille, joka ei jostain kumman syystä suostu ottamaan rähisevää känniläistä kyytiin.

Eilen illalla yritin nukkua ja kuuntelin mölinöitä pää höyryten sekä helteestä että ärtymyksestä. Ensin jonkun käskettiin synkällä äänellä painua helvettiin. Sitten paikalle saapui kolmas osapuoli ihmettelemään, että onkos se Heikki. Ihan Heikin äänen kuulin ja pakko oli tulla kattomaan. No voi jukra!

Siinä alettiin Heikin kanssa kailottaa kuulumisia vastatusten ja jaettiin ne samalla koko naapuruston kanssa. Kyllä ei olisi kiinnostanut. Kyllä teki mieli mennä ikkunasta karjumaan, että menkää suojaan, Heikki ja kuoma, sillä kohta minä rysäytän parvekkeelta teidän niskaanne rämän nojatuolin, joka odottaa vientiä Sortti-asemalle.

Malmin snagari, kuin luotu nakkikioskikahakoita varten.